lauantai 31. elokuuta 2013

Elokuun viimeinen ja aarteet


Tänään on elokuu viimeinen ilta. Jotenkin haikeaa luopua taas yhdestä kesästä. Ajankulu on niin valtavan nopeaa, että ihan hirvittää. Sitä yrittää vain tallentaa sydämensä lokeroihin muistoja tärkeistä hetkistä, juuri niistä joista on helppoa ammentaa voimaa pimeässä ja kylmässä talvessa. Ja toisaalta, miten voi olla iloinen siitä, että on saanut taas kokea tämänkin kesän. Valoisat yöt, linnunlaulun, paljaat varpaat ja itikanpistot. Pitkät illat ystävien seurassa, kikattavan lapsen uudet kokemukset ja hikikarpalot hellepäivän illan lenkillä.




Olen saanut jälleen aarteita vaarin vintiltä. En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vanhoja nämä Marimekon tyynyt ovat, mutta monta. Ne ovat jo edesmenneen mummoni ompelemat, rakkaus Marimekkoon on ilmeisesti periytyvää sorttia. Tuntuu niin mukavalta ajatella, että mummoni kädet ovat mittailleet tätä kangasta. Tyynyjä on kolme ja kaikki pääsivät terassia kaunistamaan. Jokainen kankaista olisi sellainen, että en tänä päivänä niitä pakasta valitsisi, jos olisin tyynynpäällisiä ostamassa. Juuri siksi, ne ehkä näyttävätkin niin kivoilta! Jotain erilaista, historian havinaa nykypäivän tvistillä. 




Turkoosin kaveriksi sopii vastaväri oranssi. Tyyny on kuin iloinen huutomerkki sohvan nurkassa, joka kutsuu pötkähtämään. Ruskea tyyny se vasta retro onkin. Sympaattinen ja vaatimaton, päätyikin tuonne koriin pohtimaan paikkaansa. 


Hei hei kesä ja kiitos! Olit ihan mahtava! Samaan hengenvetoon toivotan tervetulleeksi pitkän ja lämpimän syksyn, värikkäät lehdet, kirpeän aamukasteen ja pikkuhiljaa muuttoon valmistautuvat linnut. Kyllä me kuule syksy sinustakin selvitään, on ennenkin selvitty. Aseina takkatuli, villasukat, teekupit, pihavalot, kynttilät ja tietysti myös ne muistot. Niin eletystä kesästä kuin niistä rakkaista, joista on aika jo jättänyt. Kun saa painaa päänsä perintotyynyyn, se voi olla kuin oman mummon halaus. 

Sitä paitsi ennenkin on katsottu vuodenaika lämpömittarista eikä kalenterista ;)

perjantai 30. elokuuta 2013

Upea inspiraatiokohde

Voi vaalea puunsävy minkä olet mennyt tekemään! Ihastutat, lämmität ja hämmennät yhtä aikaa ja näytät niin pirun hyvältä viileän valkoisen rinnalla. Tässä kodissa on hyvin pelkistettyä, sisustus on enemmän näyttelytyyliin kuin varsinaisesti kodissa asumiseen tehty. Kädenjälki ja persoonallisuus on lähes kokonaan karsittu, mutta se antaa mahdollisuuden keskittyä rakenteellisiin ratkaisuihin ja kiintokalusteiden valintaan. Ja haaveilla, mitä tämä talo näyttäisi, jos se olisi oma koti. Sillä ihastuksen aiheita riittää...


Minimalistinen keittiö ja valaistusratkaisut


Saareke ja keittiön karunkauniit maisemat


Takan ulkopinta ja sen hormi


Valkoista ja linjakasta


Pehmeän sävyinen tehosteseinä ja Eamesin DSW-tuolit


Tilanjakoratkaisu ja suuret ikkunat


Viherkasvit ja niiden sijoittelu


Pelkistettyä, mutta pehmeää


Takkapuiden integroitu säilytysratkaisu


Valo ja avoimet tilat


Avaruus 


Tapa ottaa korkeaa tilaa haltuun on luoda korkeuseroja myös sisustukseen 


Puutapetti ja puupinta ne yhteen soppii

Jotenkin tähän perjantai-iltaan sopii oikein mainioisti kevyt inspiroituminen ja unelmointi. Tällaiseen tilaan on hauskaa kuvitella omat huonekalut ja sisustusratkaisut. Minulla on supertiukasta työviikosta huolimatta pyörinyt päässäni sisustusideoita ja erilaisia haaveita. Pitäisikin ehkä näitä suunnitelmia muodostaa postauksen muotoon, pääsisitte tekin vähän kurkistamaan ajatuksiini. 

Mitä pidit tästä talosta? Entä vaaleasta puunsävystä ja sisustusratkaisuista? Saivatko ne huokaamaan ihastuksesta vai kyllästymisestä? Itse en olisi uskonut, että näin suuressa pinta-alassa puuhun tykästyisin. Mutta jotenkin tässä kohteessa se vain toimii!

Toivotan ihanaa ja rentouttavaa perjantai-iltaa. Kivaa muuten, että olette osallistuneet niin innokkaasti Habitare-lippujen arvontaan! Onneksi saa arpoa tällä kertaa monta voittajaa :)

Kuvat : Home Adore


torstai 29. elokuuta 2013

Haluatko Habitareen?

// ARVONTA ON PÄÄTTYNYT

Onko siellä joku muukin, joka on kieli pitkällä Habitare-messulippujen perään? 


No sehän vain passaa, sillä täältä olisi tyrkyllä viidelle onnelliselle kaksi lippua (arvo 32 e) Suomen kuumimmille sisustusmessuille! Saman katon Helsingin Messukeskuksesta alla löytyvät mielenkiintoisimmat desiguutuudet, trendikkäimmät sisustusratkaisut sekä tämän hetken ykköshuonekalut. 


Osallistuminen on helppoa. Jätät vain minulle terveisiä kommenttilaatikkoon. Modernisti Kodikkaan kirjautuneet lukijat ja Facebook-tykkääjät lunastavat itselleen kaksi arpaa. Kerrothan siis, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla. Anonyymit, muistakaa keksiä itsellenne nimimerkki. Liput tarjoaa blogini lukijoille Suomen messut. 

Arvonta-aikaa on lauantaihin 7.9.  klo 16 saakka. Onnea matkaan!

// ARVONTA ON PÄÄTTYNYT

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Olohuoneen valokylpy



Elokuun viimeiset päivät ovat jo käsillä ja olemme saaneet elää upeita kesäkelejä. Suotta otin varaslähtöä syksyyn, kun päivälämpötilatkin ovat olleet parinkymmenen paremmalla puolella. Loppuiltapävän aurinko paistaa meille talon päädystä ja korkea pystyikkuna ahmii säteitä sisään. Tämä on näkymä, joka saa minut usein pysähtymään. Mikään ei voita luonnonvaloa. 


Harmaa, musta ja valkoinen kaipaavat syksyllä rinnalleen murrettuja pehmeitä sävyjä. Nyt mennään vielä graafisen reippailla kuvioilla ja pirteän puhtailla tehosteväreillä. Elloksen raitaviltti ja Annon liukuvärjätty tyyny haastavat keltaisellaan muuten minimalistista väripalettia. 


Galileo-nojatuoli poistui tänä keväänä tuotannosta ja taisi käydä niin, että meillä tuoliin ihastunut kummitätini osti viimeisen kappaleen. Olen tykännyt tästä tuolista kovasti, vaikka joskus vähän harmittaa, että valitsin täsmälleen saman verhoilun sohvaan, rahiin ja nojatuoliin. No, eivätpähän ainakaan riitele keskenään ;) Valmistaja on luvannut näiden tyynyille ja verhoiluille kymmenen vuoden takuun, joten meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessämme. 


Tasapainoilua -taulu ja Elloksen rahit ovat hauskalla tavalla yhteneväiset, mutta ei kuitenkaan liian samasta puusta veistettyjä. Puupavun siirsin suosiolla olohuoneeseen, sillä Hay:n pöydällä se saa takuuvarmasti tarpeeksi valoa. Enää ei tarvitse kuin muistaa kastella ;)


Olohuoneesta on käynti pariovilla elokuvahuoneeseen.

Rakas, urhoollinen vahtikoirani se on hommissa. Eilen muuten  hätäännyttiin miehen kanssa, että nyt on koira karannut, kun Hugoa ei yhtäkkiä näkynytkään missään. Olimme pihahommissa ja tyttö kulki kavereiden kanssa edestakaisin, joten ovet olivat auki. Kuljettiin pitkin pihaa ja huudeltiin aikamme. 


Hetken päästä herra suvaitsi sipsutella sisältä ulko-oven kynnykselle ja katseli meitä siinä vähän hämmentyneen näköisenä. Tyyppi oli siis päiväunilla vaatehuoneen lattialle jääneen pehmoisen torkkupeiton päällä. Oli vähän sen näköinen, että "pystyttekö millään lopettaa tuon huutamisen ja viheltämisen, en saa nukuttua!". :D


Sellaisia kuulumisia ja valokylpyjä tähän elokuun viimeiseen keskiviikkoon. Kun näitä auringonsäteitä ei kerran saa purkkiin marraskuun varalle, niin parempi sentään tallentaa ne tänne blogiin.

Aurinkoista päivää!


tiistai 27. elokuuta 2013

Wanhassa Woimalassa



Sunnuntai oli mielettömän kaunis päivä. Meillä oli oikein mieleistä ohjelmaa, sillä isäpuoleni ja tyttömme  pappa vietti 60-vuotispäiviään erityisissä merkeissä. Hänellä oli oman valokuvanäyttelynsä avajaiset Jyväskylään kuuluvalla Vaajakoskella, tunnelmallisessa Wanhassa Woimalassa. Kun näyttely kantaa nimeä "Elämäni onnellisimmat kuusikymmentä vuotta", tietää että taulut kertovat tarinaa.





Teoksissa on huumoria, kantaaottavuutta, historiaa, ilonaiheita ja kipupisteitä. Ne saivat hymyilemään, itkemään, ihmettelemään ja  nolostumaan. On kuvamanipulaatiota ja installaatiota, tietysti päivänsankarin tuntien pystyin elämään teoksien elämää ja hengittämään samaan tahtiin. Nähdä niissä tuttuja kasvoja. 


Avajaisissa oli myös monenlaista ohjelmaa. Teimme tytön kanssa vessareissun strategisesti aivan väärään aikaan ja missasimme sahansoittajan. Onneksi saimme oman pienen yksityiskonsertin, tyttö ei voinut millään uskoa, että sahasta voi kuulua niin upeita melodioita tutuista lastenlauluista. Tätä uskomatonta taitoa on vain noin 50 suomalaisella, joista kymmenen keikkailee. Tunnetuin heistä lienee näyttelijä Irina Björklund, meillä oli ilo kuulla Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Jouni Saloa. Neiti pääsi itsekin koettaman tätä harvinaista lajia. 




Me edustimme sinisissä raidoissa, neidin mekko on Guessin ja oma taas Espritin. Tosin omalla kohdallani taas muistin, että kaikki mitä siitä vaakaraidasta sanotaan, on totta :D


Ja hei, näyttely on ihan ilmainen ja avoinna 13.9. saakka sunnuntaista perjantaihin klo 12-18. Käykäähän lähettyvillä asuvat katsomassa tauluja ja teoksia, ihailkaa upeita maisemia ja nauttikaa kahvit vieressä olevan Naissaaren tunnelmallisessa kahvilassa. Voisin väittää, että on sitä pöllömpiäkin tapoja viettää aikaa.


Jotta voisi itsekin todeta kuusikymppisenä, että johan on ollut matka: elämäni onnellisimmat kuusikymmentä vuotta!

maanantai 26. elokuuta 2013

Kodinhoitohuoneemme Maja-inspiraatio

Yksi suosituimmista hakusanoista blogiini on "kodinhoitohuone". Se on vähän hassua, sillä olen kirjoittanut tästä pyykin ja urheiluvaatteiden valtakunnasta vasta kerran esitellessäni sen Kodinhoitohuone ja arkieteinen-postauksessa. Sain uutta inspiraation tämän tilan laittamiseen nähdessäni Asuntomessujen Maja-talon upean kodinhoitohuoneen, joka oli todella kaunis kokonaisuus. Palataan tähän postauksen lopussa, kurkistetaan ensin meille. Kodinhoitohuone on hyvin pelkistetty ja kaappitila maksimoitu: 









Ja sitten siihen inspiraatiooni! Majassa Asuntomessuilla käyneet muistavat varmasti kauniit vaatetangot, käsintehdyt matot ja virkatut korit, jotka tuovat tilaan kaunista tunnelmaa. Muutama pärekori voisi olla meilläkin kodinhoitohuoneen tasolla, sinne voisi sitten viikata valmiiksi kunkin perheenjäsenen puhtaat pyykit ja kuljettaa kaappiin.


Näitä tankoja myy Annaleenas hem. Majassa niille on suunniteltu täydellinen paikka, enkä valitettavasti ole varma löytyykö sellaista meiltä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä vaatetangot ovat todella kauniita ja tyylikkäitä. Miten voikin olla, että joskus se yksinkertaisin ratkaisu on kaikkein näyttävin? Hinnat ovat Annaleenan nettisivuilla kruunuina, mutta euroiksi käännetynä tuotteita saa  parinkympin toimituskuluilla myös Suomeen. Itse tankojen hinnat ovat noin 300 euroa tai vähän alle, riippuen mallista. 





Palataanpa hetkeksi tämän postauksen ensimmäiseen kuvaan. Voisitko kuvitella sielusi silmin valkoisen tai mustan vaatetangon roikkumaan tänne harmaalle peräseinälle jakkaran päälle?


Mitä mieltä? Voisiko toimia? Kumpi väri? 

Ja jos ei, mitä muuta kodinhoitohuoneemme sinusta voisi kaivata? Ja tähän ei kannata vastata, että ikkunaa, sillä sitä ei paloturvallisuussyistä rakennettu. Kodinhoitohuoneestamme on käynti autokatokseen. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...