tiistai 31. joulukuuta 2013

Siinä se on sanottu

Ihanaa uudenvuoden aattoa ja vuoden viimeistä päivää!


Kaadoin kylmän kuohuvan maljan alkavan vuoden ja blogisynttäreiden kunniaksi. Tiedättekö, tässä blogissa ei loppujen lopuksi ole kysymys sisustamisesta. Kysymys on arjen kauneudesta, elämän estetiikasta ja niistä pienistä iloista, joita joka päivä on edessämme. "Helppohan sun on", joku ajattelee. Mutta uskottehan, ettei ole sen helpompaa kun muidenkaan. Kun omat sanat eivät riitä, on parempi lainata viisaampaa: 


Kuluukohan se sana, jos sanon sen vielä kerran? Silläkin uhalla, kiitos. Ja inspiroivaa uutta vuotta 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Unohtumaton delfiiniretki

Palataan vielä parin viikon takaisin tunnelmiin Kanarialle. Takana oli pari myrskypäivää, jotka pakottivat meidät pysymään aika paljon sisätiloissa. Kun aurinkoinen aamu vihdoin koitti ja säätiedotus osasi kertoa poutaisesta päivästä, syntyi idea: olisipa hauska lähteä merelle! No, ajatushan oli ihan omani ja mies sitä yritti vähän vastustella. "Vähän seikkailuhenkeä, kiitos! Ajattele, pilvetön taivas ja aurinkotuolit. Tässä on tällainen delfiiniretkiesite, katso! Olisihan se tytöllekin aikamoinen elämys nähdä villit delfiinit hyppelemässä valtameressä." Pieni hiljaisuus ja ässä hihasta: "Tässä lukee, että veneessä on baari".


Paatti ei ihan vastannut mielikuvaani, mutta 2.5 tuntia aurinkoa merellä delfiinien näkemistakuulla saivat meidät hyppäämään kyytiin.  Meille luvattiin, että jos emme näe valasta tai delfiinejä, saamme uudet ilmaiset liput. Kun laiva irtosi satamasta, baari aukesi. Tai oikeastaan yksi mies otti muutamalla tölkillä ladatun ostoskorin käsivarteensa ja käveli kerran laivan läpi huudellen "beer, soda!".  Sellainen baari. 


Ei kun kohti avomerta. Tytär istui isänsä kainaloon ja minä valitsin aurinkoisen puolen. Sitä mukaan kun rannan talot pienenivät silmissä, aallot muuttuivat vaativammiksi. Mieheni piteli kiinni neljävuotiasta, joka olisi voinut lastun lailla keikahtaa matalan kaiteen yli. Vauhti koveni ja tuuli yltyi. Meri ei ollut enää leppoisa ja ystävällinen, vaan näyttäytyi maakravulle mustana ja vähän pelottavana. Laivan nokka hakkasi suureneviin aaltoihin saaden aikaan voimakasta keikkumista. Kauankos tämä reissu kestikään? 


Tunsin huteraa oloa ja nostin katsettani kohti horisonttia. Samassa tiirailin mahdollisia delfiiniparvia ja jokainen kauempana heilahtava vaahtopää näyttäytyi silmissäni evänä. Myös muiden turistien hymyt hyytyivät ja  paatti vaan paukutti aalto aallolta kohti avomerta. 


Jokainen aalto nytkäytti venettä voimakkaasti. Kainalooni siirtynyt tytär alkoi nuokkua väsyneenä ja painaa päätään syliini. Lapsi, joka ei ikinä elämässään olen nukahtanut vahingossa minnekään, sai minut huolestumaan nopeasti. Yritin pitää häntä hereillä ja hellepäivä alkoi tuntua viileältä. 


Lähes kahden tunnin rytkytyksen jälkeen laiva kaartoi kohti rannikkoa ja merenkäynti rauhoittui. Olo oli huojentunut, enää reilu puoli tuntia ja saamme tulevaa maata jalkojen alle. Katselin jylhiä kallioita ja meren tuhansien vuosien aikana muovaamia rantaonkaloita. Mieheni katsoi minua merkitsevästi sanomatta sanakaakaan: sinä ja sinun ideasi. Edessä oli enää loppunäytös. Laivan tasaannuttua aviomies lähti käymään vessassa. Samassa rannasta meitä kohti kaartoi bilepaatti, jonka tasainen bassonjumputus sai jokaturistin päät kääntymään. Kannella tanssi kahdeksan kaunotarta pikkupikkubikineissään. Muutaman minuutin jorauksen jälkeen neidot vilkuttivat ja laivamme erkanivat nopeasti. Tilanne oli kuin huonosta komediasta, kun mieheni saapui vessasta hölmistynyt katse silmissään. 

Ei. Tällä reissulla emme nähneet delfiineitä, eikä mieheni muitakaan luonnonantimia :D Ja jos joku jäi miettimään, niin emme ottaneet vastaan ilmaislippuja seuraavalle risteilylle. Menimme yhtä kokemusta rikkaampana Ulvovaan Mylläriin pitsalle. Classy ;)


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ensimmäisen blogivuoden tähtihetket

Enpä olisi arvannut  vuosi sitten, millaisen hypyn otan perustaessani oman blogin. Uudenvuodenaattona 2012 tykitin eetteriin neljä postausta. Ajattelin, että jos joku nyt sattuu tekeleeni löytämään, ei meininki näyttäisi ihan vasta-alkajan puuhastelulta ;) Mutta sitähän se oli. Kuvat olivat pieniä, vinoja ja salamalla otettuja. 471 postausta myöhemmin voin ujosti tunnustaa, että bloggaaminen vei mukanaan ja sai aikaan uteliaisuuden: mihin kaikkeen tämä voisikaan johtaa? Tässä postauksessa kokoan yhteen blogivuoden 2013:

Tammikuu meni oikeastaan ihan opetellessa ja esitellessä talomme eri huoneita. Muistan kun siskoni kommentoi, että "kohta olet käynyt läpi kaikki huoneet, mistäs sitten kirjoitat?". Mutta onhan niitä aiheita löytynyt senkin jälkeen ;) Vuodessa kotimme on kokenut myös monta sisustuksellista muutosta ja kehitystä on hauskaa blogin kautta seurata.


Helmikuussa blogini liitty osaksi Indiedays Inspiration -yhteisöä. Esittelin keittiömme  ja toteutin yhden pitkäaikaisen valaisinunelman. Secto Designin Octo on ollut mieleinen valaisin ja onpahan se saanut kaverikseen pari hillittyä ripausta puunväriä muuallekin sisustuksen.


Maaliskuu toi tullessaan kevättunnelmat ja esittelin ensikertaa terassimme. Blogeissa kiersi paljastava haaste sisustusbloggaajille, jonka kautta raotin kotimme normaalia arkilookia. Pääsin myös hieman tutustumaan teihin lukijoihin, kun Kun bloggaaja putosi penkiltä -postauksen kommenttilaatikossa moni teistä esittäytyi. Esittelin myös mieheni innovatiivisia sisustusratkaisuja Naisen ja miehen ero sisustuksessa -postauksessa.  Tyttären huone sai uuden värikkään ilmeen ja kattoon päätyi raikkaan keltainen Myy-valaisin.


Huhtikuussa hyppäsin mukaan Instagram-palveluun (@ modernistikodikas_kerttu), jossa muuten tänä päivänä on jo yli 900 seuraajaa. Ostin lukijaltani Kartell Stone -jakkaran, joka hetken eri huoneissa seilattuaan päätyi minulle  yöpöydäksi.


Sain Minja Revonkorvelta vedoksen Tasapainoilua - taulusta ja olin niin iloinen, että yöunet meinasivat mennä. Koin ihmeellisen yllätyksen, kun Cision julkaisi Suomen sisustusblogien TOP10-listan ja löysin Modernisti Kodikkaan sijalta seitsemän. Päätin tehdä työhuoneeseen täysuudistuksen ja luopua meille täysin sopimattomasta vuodesohvasta. Raaputtelin pintaa ja kirjoitin Oivalluksia elämästä- postauksen, jossa avasin perusajatuksiani elämästä: on kahdenlaisia asioita; niitä joihin voi omalla toiminnalla ja tekemisellä vaikuttaa ja niitä, joihin ei voi.



Toukokuussa valmistui työhuoneen muutos ja olen edelleen sen raikkaaseen ilmeeseen tyytyväinen. Esittelin myös mustavalkoisen elokuvahuoneemme ja iloitsin Hay Loop-naulakosta makuuhuoneemme.     Olohuoneemme seinälle päätynyt Tasapainoilua-teos ansaitsi oman postauksensa, jossa kerroin tarinan taulun takaa.


Kesäkuussa vietimme aikaa mökillä ja tapasin ensi kerran Inspired by love-blogin Sannan. Fiilistelin kummin kunniatehtävää  ja hempeilin väreillä terassin sisustuksessa. Ostin alesta ihanat Minna Parikan ballerinat, joita ulkoilutin aktiivisesti erilaisissa kesäriennoissa.


Heinäkuu oli lomakuukausi ja Hugo sai oman tähtihetkensä koirahaasteen merkeissä. Sisustusblogit saivat kritiikkiä liian siloitellun kuvan antamisesta ja kirjoitin vastineen aiheelle Feikit sisustusblogit -postauksessa. Terassille ostettiin mukava löhösohva ja puuhailin ulkohommien parissa. Maalasimme taloa ja tein pieniä istutuksia pihaan. Vierailin Asuntomessuilla ja kirjoitin mm. pressipäivän tunnelmista, mykistävästä Majasta, yllättäjätalo Talvipalatsista, Modernista Hongasta sekä keittiöistä ja makuuhuoneista. Aloitin haaveilemaan ikiomasta Woodnotesin matosta ja  ideoin design-kummilahjoja lapselle.


Elokuussa nukuimme öitä pehmoisissa valkoisissa pellavalakanoissa ja esittelin tyttären sisustukseltaan keskeneräisen leikkimökin ja vietimme neljävuotissynttäreitä. Keittiö oli esillä Kertun keittiössä 1 ja 2 -postauksissa. Innostuin myös kuparin sävystä sisustuksessa.


Syyskuu toi tullessaan pimeät syysillat ja lattialle saapui paljon keskustelua herättänyt  Beni Ouarain-henkinen Ellos-matto. Kävin ammentamassa ideoita Habitare-messuilla ja avauduin rautakauppakokemuksistani Terassivalojen tarina-postauksessa. Ihastelin Marimekon Sääpäiväkirja-uutuusmallistoa  ja käväisin työmatkalla Brysselissä.  Iltalehden Ilonassa ilmeistyi sisustusnumero, jossa oli haastatteluni sekä kotikuviamme.


Lokakuussa tapahtui paljon. Sain kunnian olla mukana Arabian Kaunein kattaus - kampanjassa, jota varten kirjoitin tarinan ruuhkavuosien riepotuksessa olevien ystävysten yhteisestä illasta. Aleksis Kiven päivänä olin Radio Keski-Suomen haastattelussa ja pian sain myös jännittäviä ja mieluisia väliaikatietoja Gloria Blog Awardsien yleisöäänestyksestä. Hugo sai oman tyylikkään designpedin Nerokolta. Iso juttu oli, kun sain unelmien maton olohuoneen lattialle ja Woodnotesin Avenue lunasti paikkansa suosikkieni joukossa. Kokosin myös haasteen innoittamana blogiperiaatteeni ja valmistauduin Gloria Blog Awards-gaalaan.


Marraskuu alkoi gaalatunnelmilla, joiden muisteleminen vieläkin lämmittää sydäntä. Yleisöäänestyksen voitto meni upealle Suville (oik.), jonka Valkoinen Harmaja on suosikkiblogini. Tyhjin käsin ei tarvinnut Helsingin reissulta kotiutua, sillä mukanani oli Eamesin Rar-keinutuoli, joka oli kuin puuttuva palanen olohuoneemme ilmeestä. Tapahtumia riitti. Oman seudun sisustusbloggaajia tapasin Putiikkipäivässä, ammensin inspiraatiota jouluun Kodin1:n pikkujouluissa ja Vepsäläisen kanta-asiakasillassa kuuntelin korvat höröllä ammattilaisten vinkkejä tulevista trendeistä.


Joulukuussa olikin paljon yhteistyöjuttuja ja arvontoja, joista kiitokset menevät Footwaylle, Piristeelle, 1x2:lle, Poster Misterille, Zinotille ja Designboxille. Onnellinen nainen lomaili viikon verran etelän auringon alla ja esittelin Gran Canarian hotellimme sisustuksellisesta näkökulmasta. Kerroin jouluaattomme perinteet ja tein elämäni ensimmäisen videopostauksen. Päätin maalata työhuoneen seinän kalkkimaalilla ja ostin kylpyhuoneeseen uuden penkin.


Onhan ollut touhukas ja tapahtumarikas ensimmäinen blogivuosi! Ruudun takana on nykyään noin 25 000 yksilöityä lukijaa kuukausittain ja olen superiloinen teistä jokaisesta. Lämmin kiitos myös Indiedaysille ja kaikille yhteistyökumppaneille tästä vuodesta. Nöyrin ja onnellisin mielin kohti uutta vuotta. Kiitos <3

perjantai 27. joulukuuta 2013

10 kuvaa olohuoneesta

Nyt käsi ylös jokainen, joka on rynninyt tänään alennusmyynteihin? Me kävimme asioilla sen verran, että totesin ettei tästä kaupungista saa kalkkimaalia. Itse asiassa yllätyin maalien erikoisliikkeessä, että siellä ei oltu kalkkimaaleista kuultukaan. Seuraavassa paikassa sentään oltiin vähän kartalla ja suositeltiin Tikkurilan Tuntoa. Taitaa kuitenkin mennä tilaushommiksi ja tänä viikonloppuna voidaan tehdä jotain muuta kuin maalauspuuhia.


Koska  joulu 2013 alkaa olla enemmän muisto-osastoa, haluan ikuistaa tänne blogiini olohuoneen jouluilmeen. Se on kuusta ja paperitähteä lukuunottamata niin vähän jouluisa, että lookilla pötkitään mukavasti pitkälle tammikuuhun. Kevätsisustuksen suunnittelu kuulostaa sitä paitsi heikohkolta vitsiltä, sillä talvi ei ole vielä edes päässyt alkamaan. Tänään oli ehkäpä vuoden pimein ja synkin päivä, josta ei olisi selvitty ilman huumoria. Kä-sit-tä-mä-tön pimeys. Kyllä me suomalaiset olemme aika sissejä, kun tästä ajasta selviämme. Eikä ihme, että kevät saa meidät niin sekaisin. Olemme sen kaiken hullutuksen ansainneet :)



Lomapuhteena on käydä läpi sisustuslehtikokoelmani. En raaski lehtiä heittää kierrätykseen, joten pinot venyvät kuin penni alennusmyynneisssä. Yksi hauskuus on säästää joulunumerot omaan kasaansa ja palata niihin kerran vuodessa. Siinä on todellinen klassikkonippu, joka ei vuosista kärsi. Joulu tuntuu aina kevään, kesän ja syksyn jälkeen uudelta ja raikkaalta, vaikka loppujen lopuksi kyse on 90 % vanhojen hyvien juttujen kierrätyksestä. Heh, edes ideoiden osalta ekologinen juhla. 



Saanko esitellä Nappulan, uuden aseeni taistelussa pimeyttä vastaan. Sodassa ja ultimaattisessa synkkyydessä ovat kaikki keinot sallittuja. 





Vaikka muiden koristeiden aika talossamme on jo aika minimissä, saa kuusi vielä ilahduttaa meitä hetken. Tämä on ollut erityisen hyvä yksilö ja pitänyt neulaset kiinni oksissa.


Pieni alennusmyyntitunnustus loppuun: kävin jo eilen ihailemassa Mulberryn alennusmyynnissä unelmieni laukkua. "Onneksi" Bayswater mustana myytiin loppuun ennen kuin ehdin silmääni räpäyttää. Tänään huomasin, että kappas, hintoja on vielä alennettu! Klikkasin pikapikaa Oversized Alexan ostoskotiin ja aloin punnitsemaan mahdollisen ostoksen plussia ja miinuksia. Aikani harkittuani tajusin, että hinnat olivat puntia, eikä siis eilisestä alehuumasta hintoja ole notkautettu senttiäkään. Tunsin oloni fiksuksi ja säästeliääksi, kun vapautin Alexian takaisin markkinoille. Ne olivat hyvin säästetyt sataset, ne!

Nooo, onko muilla jotain tunnustettavaa ostosrintamalla? Entä joko joulukoristeet kyllästyttävät? 

torstai 26. joulukuuta 2013

Keittiöpoimintoja pukinkontista

 Mukavaa tapaninpäivän iltaa!

Niin ihania, rakkaita ja tärkeitä kun aatto ja joulupäivä ovatkin, kyllä tässä tapanissa on ihan oma viehätyksensä. Se tulee vähän niin kuin bonuksena varsinaisten juhlapäivien päälle. Yleensä joulun täytyy tehdä - jutut ovat tehty ja sitten saakin tehdä kaikkia suunnittelemattomia, mutta tärkeitä asioita.  


Koti saa nauttia vielä hillitystä joulukuosista hetken. Keittiöön on hiipinyt uutukaisia pukin tuomisia sekä muita jouluun sopivia yksityiskohtia. Ehkä puhun mielummin kausisisustuksesta kuin joulusisustuksesta, moni juttu kun viihtyy meillä mainiosti myös tammikuussa. 


Tänä jouluna perinteinen punainen on ollut vähemmistössä, mutta juuri siksi se on niin piristävä juttu kodin väripaletissa.


Pukki toi Marimekon keittiöliinan...


…ja graafisen mustavalkoisen patalapun ja kintaan.


Steltonin termariklassikko tulee käyttöön, mutta skandinaavisen eleettömän muotokielensä vuoksi sitä ei tarvitse aina piilottaa kaapinperälle. 


Ja aviomies on selvästi hoksannut homman nimen: Moderneja huonekaluja - 150 vuotta muotoilua.


Huomenna onkin jo ensimmäinen arkipäivä ja ajattelin suunnata kalkkimaalikauppaan. Jos vaan löydän oikean maalin ja osaan päättää sävyn, on pientä pintaremonttia-henkinen viikonloppu tulossa. Ja ainiin, olen sukeltanut viimeinkin Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Hetkinen menee, ennen kuin hahmotan sen mahdollisuudet, mutta onhan se ihan mieletön kuva-aarreaitta! Neuvot pinnaamiseen ja hyviä seuraamisvinkkejä otan ilomielin vastaan. 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Pukilla lähti lapasesta


Kun 16 ihmistä kokoontuu yhteen viettämään joulua, ei "rauhallinen" ole ehkä se ensimmäinen adjektiivi, jolla aattoa voi kuvailla. Iloinen, energinen ja äänekäs sen sijaan kuvaavat paremmin tunnelmaa. Päivällä katsoimme hauskoja kotivideoita eli perheemme jouluja 90-luvun lopulta. Hyvät kikatukset saimme aikaan paitsi allekirjoittaneen lookille (kirkkaanpunainen tukka ja omasta mielestä varsin makea pörrökaulusneuletakki), myös nuorempien sisarusten jouluriemulle. Täsmälleen samaan tapaan ikkunasta katsellen joulun tähtivierasta odottivat lapset myös tänä jouluna.


Myös lasten  spontaanit lahjanavausreaktiot "tällästä mä oon aina halunnut!"-huutoineen olivat ihan samanlaisia 15 vuotta sitten. Ihania muistoja menneestä ja tärkeitä hetkiä tänä jouluna. Lahjojen määrä lähti sen sijaan ihan lapasesta, mutta olihan meitä porukkaakin. Nyt levollisia hetkia uusien kirjojen ja lelujen kanssa. Itse vedän kyllä kohta juoksulenkkarit jalkaan ja suuntaan lenkille. Meidän perheessä kun ei tarvita kun yksi kinkku ja se on se, joka on jääkaapissa :D

Oltiinko siellä oltu kilttejä? Rentoa joulupäivää!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Historiallinen ensimmäinen videopostaus

Ei se ole jouluaatto eikä mikään, jos ei vähän jännitä ;)

Jouluyllätykseksi (itsellenikin) tein blogiini historian ensimmäisen videopostauksen. Näiden sanojen myötä kiitän teitä kaikkia blogini lukemisesta ja toivotan onnellista joulua. 




Terkut vielä tuolle aloituskuvalle, minä se aina osaan ;D


maanantai 23. joulukuuta 2013

Aatonaaton aurinko




Kun elää hetkessä, voi onnistua nappaamaan kameralle jouluauringon ujot säteet. Pikapikaa tulin tämän ihmeellisen valoilmiön jakaamaan kanssanne. Olkoon vain musta joulu, vastaiskuna viritän vielä muutaman kynttilän lisää. Leivoin tänään helpon ja  herkullisen marianne-tiikerikakun, siinä innokkaille kokkikolmosille viime hetken vinkki. 

Huomenna on jouluaatto <3. 

Ps. Kiitos, se tuhat rikkoutui jo eilen kirkkaasti Facebookissa! Olette tervetulleita myös Instagram-virtaani.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Jotain uutta joulusaunassa

Ei joulua ilman saunaa...


"Saunatonttu on tullut suomalaisiin uskomuksiin saunan ja muiden tonttujen kautta. Saunatontun kerrotaan olevan pieni, ihmisen näköinen olento, joka tulee yleensä saunomaan viimeisiin löylyihin, kun talon väki on saunonut. Joskus saunatontusta on voitu käyttää myös määritelmää, joka tarkoittaa kiukaassa asustavaa hahmoa, joka paukuttaa kiuasta jos on esim. heitetty liikaa löylyä. Saunatontun uskotaan kuitenkin olevan pohjimmiltaan kiltti pikku hahmo." (Wikipedia)


Jos saunatonttu nauttii viimeisitä löylyistä talonväen jälkeen, pitääpä kysäistä hänestä vähän lisätietoja Hugolta. Meksikolaiskoira kun hyppää ylälauteelle meidän saunottua ja pötköttelee rentona kyljellään lämmössä viidestä kymmeneen minuuttia. Enpä ole aikaisemmin hoksannut, että sillä on seuraa ;)




Meidän saunassamme seikkailee punanuttuinen tonttuhahmo, joka tuo hyvää mieltä omalla olemuksellaan. Pukuhuoneen puolella on uusi penkki. Kyseessä on House-sarjan mustaksi käsitelty mäntypenkki, jonka ostin arkisesti Prismasta. Ei ollut hinnalla pilattu, alle neljäkymppiä. Se on hauskalla tavalla moderni ja perinteinen yhtäaikaa. Ja hitsi, lattialaattoihin on päässyt pinttymään kalkkia vedestä, eikä se enää irtoa ihan perinteisellä pesulla. Lähtisiköhän se höyrypesurilla vai mikä avuksi? Harmittaa, kun uudehkoissa laatoissa on jo ihan selviä tahroja.


Jouluhommat alkavat olla hyvässä vaiheessa. Yritän muistaa, että matka on usein päämäärää merkityksellisempi. Nämä valmistelut ovat olennainen osa joulua ja siksi tästä ajasta pitää nauttia. Kun ensimmäinen löylykauhallinen sihahtaa tiistaina kuumaan kiukaaseen, tietää joulun olevan tässä ja nyt. 

Arvatkaa mikä olisi aika mainio joululahja? Huomasin, että Modernisti Kodikkaan Facebook-sivuilta puuttuu enää neljä tykkääjää tuhannesta. Olisikohan mahdollista saada aatoksi tasaluku täyteen? <3

Nyt paketointihommiin. Aatoksi minulla on muuten teille pieni yllätys, jännittää ;)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Jouluaattomme askelmerkit

 Tunnelmallista lauantaita!


Nyt se on tullut ryminällä sisään. Vallannut istumapaikat, tunkenut keittiöön ja saanut hinkkaamaan kylppärin saumoja puhtaaksi. Se on varsin tervetullut vieras, jonka saapumista on vaikea ennustaa. Joskus se tuppaa jo joulukuun alussa, pistää piparit uuniin ja askertelutalkoot pystyyn. Onpa ollut vuosia, jolloin se on tehnyt tylyt oharit. Tänä vuonna sitä hämättiin palmuilla ja hellelukemilla, mutta uskollisesti se koputti oveen juuri oikeana päivänä. Lämpimästi tervetuloa meille joulumieli!


Sain ulkomailla asuvat siskoni Suomeen ja meillä on muutaman joulun tauon jälkeen koko perhe koossa. Odotan jo perinteistä jouluamme, jossa joka vuosi toistuvat samat rutiinit. Hitaan aamun jälkeen  kokoonnumme riisipuurolle, johon äiti on piilottanut luvattoman paljon manteleita. Kello kaksitoista katsotaan televisiosta joulurauhan julistus, joka on merkki siitä, että mahdollinen joulustressistä johtuva hermojen kiristely saa loppua ;) Sitten tehdään hautausmaakierros ja sytytetään kynttilöitä jo edesmenneille rakkaille. 


Yleensä aina hautausmaalla tulee vähän kylmä ja sen jälkeen onkin ihanaa mennä joulusaunaan. Vanhasta radiosta soiva joulumusiikki ja kynttilät tuovat tunnelmaa, kun perheemme naiset aloittavat saunavuoron. Lauteilla on aikaa vaihtaa kuulumiset, kenelläkään ei ole kiire minnekään. 


Kun naiset tulevat saunasta, siirtyy saunavuoro miehille. Rauhassa alamme kattamaan pöytää ja valmistelemme jouluateriaa. Itse tykkään vähän ehostautua ja pukeutua mekkoon jouluaterialle, mutta jokainen saa olla niin kuin parhaalta tuntuu. Muistan yhden vuoden, jossa pappa pukeutui verkkareihin ja kauluspaitaan. Pöydän ääressä istuessa lookki näytti varsin salonkikelpoiselta, mutta noustessa paljastuivat venyvät collegehousut. Naurua riitti ja tästä jäikin varsin iloinen joulumuisto. Pääasia on, että kaikilla on mukava olla. 


Jouluruokaa syödään hitaasti ja nautiskellen. Pöydästämme löytyvät sekä kinkku että kalkkuna. Itse olen aavistuksen huono syömään laatikoita ja rosollia, mutta lihan lisäksi herkulliset salaatit ja perinteiset keittoperunat kuuluvat lautaselleni. Valmiiksi suurta keittiönpöytää jatketaan pidemmäksi ja ympärille on koottu kaikki talosta löytyvät tuolit. Tänä vuonna meillä on varsin kosmopoliittitunnelma, sillä pöydän ääreen istahtaa yksi slovenialainen ja yksi norjalainen vävy. Pitääkin treenata omat kuivakkaat jouluvitsit myös englanniksi ;)


Joulukoira Hugo päivystää pöydän alla kinkkupalan toivossa. Ihan "vahingossa" sinne saattaa pala tai kaksi jotain tipahtaakin. Joulu se on koirallakin. 


Vatsat täynnä ja mieli onnellisena noustaan pöydästä. Lasten jännitys (ja omakin, heh) on jo siinä pisteessä, että on pakko alkaa vahtimaan näkyykö ikkunasta jo joulupukin rekeä. Kuunnellaan koputuksia ja odotetaan, odotetaan ja odotetaan… "Äiti, milloin se joulupukki tulee…!" Kunnes viimein hän saapuu säkkeineen. Lauletaan muutama joululaulu, avataan paketit, ihmetellään ja nautitaan tunnelmasta. Jouluruoka onkin sen verran laskenut, että on aika kattaa kakut ja herkut pöytään. Ja sitten taas syödään ja nautitaan… 


Lapset menevät nukkumaan ja aikuiset valvovat jouluyön taianomaisessa tunnelmassa. Välillä uutuuspelejä on pelattu aamuyöhön, välillä nukkumatti on kutsunut ennen puoltayötä. Vaikka on perinteita, ne saavat elää ja muuttua. Pääasia on, että läheiset ovat ympärillä ja kaikilla on hyvä olla. 

Joko siellä odotetaan malttamattomasti aattoa? 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...