perjantai 31. tammikuuta 2014

Mitäs tykkäät?

Me bloggaajat olemme aika uteliasta sakkia ja ainakin minä halkean monesti uteliaisuudesta pohtiessani, keitä te olette ja ennen kaikkea mitä te lukijat saatte ja toivotte blogiltani.


Blogien ja myös blogeihin liittyvän markkinoinnin tueksi on käynnissä tällä hetkellä Indiedays- ja Inspiration-blogien sivustolla lukijatutkimus. Olette ehkä huomanneetkin pikkuisen pop-up-ikkunan?    Kyselyssä kartoitetaan blogien lukijoiden taustatiedot kuten ikä, sukupuoli ja asuinpaikka sekä mielenkiinnon kohteita.

  

Bloggaajat saavat lukijatutkimuksen keskeiset tulokset oman blogimme osalta. Kyselyssä kysytään, mitä asioita blogeista haet yleisesti ja mitä näistä asioista koet saavasi lukiessasi Modernisti Kodikasta. Ajatuksesi ovat tosi arvokkaita, siksi olisi kiva jos maltat viisi minuuttia käyttää kyselyyn. 


Google Analytics kertoo, että blogini lukijamäärä kasvaa tasaiseen tahtiin, nyt teitä on on siellä ruudun takana lähes 30 000 yksilöityä lukijaa kuukausittain. Kommentit ilahduttavat minua, mutta käytännössä vain pieni prosentti jättää käynnistään merkkiä. Ja hyvä niinkin, olin itsekin aika laiska (siis todella, heh) kommentoija ennen omaa blogia. Lukijatutkimuksen avulla saisin vähän tietoa teistä hiljaisista, mutta äärettömän tärkeistä lukijoista. 


Pop-up -ikkuna ei näy ihan joka kerta sivuille tullessasi, joten nappaa kiinni tilaisuuteen ikkunan nähdessäsi! Vastatessasi kyselyyn voit samalla osallistua kymmenen 50 euron arvoisen lahjakortin arvontaan. Kaikki tutkimuksessa antamasi tiedot käsitellään anonyymisti. Yhteystietotojasi käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen, eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille.


Kuvituksena viime syksyn Habitare-messujen ihanuuksia. Kevätaurinko nostaa sisustuskuumeen ihan uusiin lukemiin, nyt kun   tammikuu on tapulteltu. Olemme taas aika monta askelta lähempänä valoa ja lämpöä!


torstai 30. tammikuuta 2014

Ensikohtaaminen





Pieni, ihana ja ihmeellinen. Siinä muutama adjektiivi kuvaamaan vastasyntynyttä kummityttöämme. Talvivauvalle oli mukava antaa jotain suloista, pehmeää ja lämmintä ja hän saikin Shepherdin tossut.  Aito lampaannahka pitää huolta pikkuruisista varpaista ja tarranauhakiinnityksellä ne on helppo laittaa jalkaan. Siinä vaiheessa, kun tyttö raotti luomiaan ja kurkisti minua sirrillään olevilla silmillään, sydämessäni läikähti. Muutama sekunti täynnä onnea ja täydellistä hetkessä elämistä, johon pystyvät vain vastasyntyneet. 

Sen hetken toivon toteutuvan kaikille sitä odottaville. Maailman luonnollisin asia on samalla maailman suurin ihme. 

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Asuntomessut 2014: Vierailulla Talo Luckissa

Pääsin tänään käymään erityislaatuisessa paikassa, jossa muutaman neliökilometrin alueelle on sijoitettu valtava määrä ihmisten suuria unelmia. Nämä unelmat ovat kiveä tai puuta, suuria ja pienempiä. Ne ovat korkeita tai matalia, perinteisiä tai moderneja. Vierailin siis rakenteilla olevalla Jyväskylän asuntomessualueella. 


Muistetteko Talo Luckin, erityisen hienon atrium-talon mustanpuhuvine ulkokuorineen ja tyylikkään vaaleine sisustuksineen? Kerroin teille Rakenteilla upea Talo Luck -postauksessa jo viime lokakuussa, että tälläinen aarre valmistuu ensi kesän messuille. Nyt sovimme lounastärskyt rakennustyömaan rouva ylipäällikön eli rakennuttaja-Heidin kanssa. 


Talo on saanut muotonsa ja työt edistyvät hienosti. Tämä vaihe on visuaalisesti varsin haastava, sillä tarvitaan ne kuuluisat sielun silmät näkemään, miltä tämä kaikki oikeasti näyttää valmiina. Ihan suoraan sanottuna jo tällä hetkellä kaikki näyttää u-pe-al-ta! Talo ja sen viereen saumattomasti istuva saunarakennus muodostavat U-muodon, jonka sisäpihalle kätkeytyy ensi kesänä pikkuinen nurmi. Suuret terassit kiertävät suojaisaa pihaa ja seinien kokoiset ikkunat ahmivat luonnonvaloa sisäänsä. 


Atrium-piha on niin suojaisa, että siellä voi vaikka paistaa makkaransa ilkosillaan. Kyllä, sisäpihalla on  ulkotakka, joka on yksi talon kolmesta tulipesästä.


Talo Luckia ei olisi voinut rakentaa mille tahansa tontille ja tämä asia konkretisoitui vierailulla. Rouva seisoo juuri talon toisessa päässä, oman makuuhuoneensa ikkunalla, josta avautuvat näkymät järvelle ja koivikkoon. Kesällä voi aamun aloittaa lempeällä tuulella,  sillä ikkuna on samalla ovi. 


Talo on suunniteltu tontille ja tontti talolle. Muistelen lähes kauhunsekaisin tuntein parin kesän takaisia Tampeeen asuntomessuja, joissa kaavoitus suorastaan pilasti hienot talot. Ei ole kiva, että omasta olohuoneesta näkee toisen vessaan tai pulikoidessaan uima-altaassa naapuri ripustaa metrin päässä pyykkejään. Omakotitaloasuja haluaa myös yksityisyyttä ja Talo Luckin kaltasta rakennusta ei olisi voinut sijoittaa keskelle korttelia. 


Vaikka kaikki on kesken ja rakennuttajan näkökulmasta eletään juuri stressaavinta aikaa, uskon että tästä tulee yksi kesän upeimpia messukohteita. Asuntomessujen tehtävä on puhuttaa, antaa ajattelemisen aiheita, haastaa ajattelua ja mahdollistaa unelmia. Koko alue näytti niin houkutelevalta, että mietin jo oman talon myyntiä ja ihan hiuksenhienoa muuttorumbaa valmistaloon Jyväsjärven rannalle upean Rantaraitin varteen… Asuntomessut toteuttavat ja myös herättävät unelmia ja niin sen pitää mennäkin!


Sillä aikaa kun minä laskeudun haaveistani maanpinnalle, te voitte käydä lukemassa tarinoita tämän talon valmistumisen iloista ja suruista Talo Luckin blogista ja tykkäämässä talosta Facebookissa.


Odotan innolla ja ylpeydellä kotikaupunkini Asuntomessuja! Olisi kiva kuulla, onko sinulla messuvisiitti suunnittella ensi kesäksi? 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Suuren peittokyselyn tulokset

Se on kuulkaas sellainen homma, että kun käytännön ihminen käynnistää tutkimuksen, se tapahtuu halki, poikki ja pinoon -mentaliteelilla. Todellinen tutkija tekee toki havaintoja ja analysoi tutkimusaineistoaan pieteetillä. Eilisessä Rennosti raidoissa -postauksessa ihmettelin, miksi kaikkia kauniita pussilakanoita ei saa automaattisesti tuplaleveydellä ja siksi käynnistinkin pikkugallupin: "Kaksi normaalileveää peittoa vai tuplatäkki?".  


Tämä äärimmäisen mielenkiintoinen tutkimusongelman asettelu sai ilahduttavan monet kertomaan unitottumuksistaan. Oli hikistä kinttua, kiehuvia jalkoja, romantiikkaa ja peittovarkaita. Oli yhden normipeiton alle pujahtava pariskunta ja muutama tuplatäkki + tavallinen peitto - komboon luottava kaksikko. Yleisin tapa vastata kysymykseen oli "ehdottomasti…", joka kertoi vastaajien intohimoisesta suhtautumisesta peittokysymykseen. Enkä ihmettele, hyvä uni ei ole itsestäänselvyys vaan suuri etuoikeus, jota kannattaa vaalia. 


Tässä vaiheessa olisin toki voinut heittää kehiin diagrammit sekä pilkuntarkat prosentuaaliset  tulokset, mutta säilyttääkseni edes jonkinlaisen luottamuksen arvostelukykyäni kohtaan, en sitä tee ;) Totean vain, että noin kaksi kolmesta haluaa nukkua ehdottomasti omilla peitoillaan. Suosikkikommentaattorikseni nousi Laura, joka on tuplapeittonukkuja jo kolmannessa polvessa. Pappa oli kuulema antanut ohjeen, että jos nukkuu eri peitoilla, voi samantien nukkua eri kammareissa. Tutkimustulokseni lisäksi arvostan perintötietoa :D

Tästä voi kuitenkin kaikki blogiani lukevat suuret pussilakanatehtaanjohtajapersoonat ottaa Lauran vaarin vinkistä vaarin.  "Yksi pussilakana tuplana, kiitos!" 

Hymyä iltaan ja kauniita unia!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Rennosti raidoissa




Yksi lempikuoseistani on klassinen tasaraita. Makuuhuoneessa meillä on käytössä tuplaleveä peitto, joka harmillisella tavalla rajoittaa petivaatevaihtoehtoja. Tämä vaaleanharmaa-raidallinen Voikukka-pussilakana on minulle mieleinen, tosin pidän sitä aina "väärinpäin" eli raitapuoli näkyvillä. 


Marimekon tasaraitaklassikko houkuttelee vuodesta toiseen ja ilahduin, kun bongasin Casa Volmarista tiedon, että tänä vuonna tätä ihanuutta saa myös tuplaleveänä! Syksyyn saakka pitää uutuutta odotella, mutta sitten saa kietoitua raikkaaseen raitaan illan hämärtyessä. Ostoslistalle napsahti tämä tuote, naps vain! Pohdin tässä, että olemmeko me tuplapeiton käyttäjät todella niin vähemmistössä, että valmistajien ei kannata meille automaattisesti tehdä sopivan kokoisia pussilakanoita? 

Asiahan selviää luotettavalla pikatutkimuksella eli gallupilla: 

Kumpaa te "kaksin nukkujat" suositte: yhteinen tuplapeitto vai omat peitot? 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Yli käsityötraumoista

Juhlat on nyt juhlittu onnistuneesti ja aika palata jälleen arkisempiin juttuihin. Hoksasin, että tänä viikonloppuna tulee tasan kaksi vuotta muutostamme tähän taloon. Miten aika voi mennä näin nopeasti? Sisustuksen näkökulmasta aika tekee vain hyvää: siinä missä oma maku kehittyy, myös koti saa luonnollista ajan tuomaa kerrostuksellisuutta.


En ole mikään käsityöihme ja itse asiassa ala-asteen käsityötunnilta on jäänyt vähän "traumoja" tätä harrastusta kohtaan. Ehkä nyt näin reilun 20 vuoden jälkeen voisi pikkuhiljaa alkaa päästä omista jämähtäneistä asenteista eroon. Taito- ja taideaineissa on muuten opettajalla valtavan suuri merkitys. Olen käynyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni eli 6-17 -vuotiaana kuvataidekoulua eli omassa harrastuksessani minulla on ollut kiinnostus luovuuteen ja käsillä tekemiseeen. Mutta miten onkin, että mieleeni on piirtynyt vahvasti eräs kuudennen luokan villasukkaprojekti, jossa sukkani eivät vastanneet opettajan mielestä tavoitteita. 


Taisin olla sellainen oppilas, joka sanoi ääneen jos koki epäoikeudenmukaisuutta tai vääryyttä. Luulen, että siinä 12-vuotiaan kaikkitietävyydessä kävimme opettajan kanssa jonkintasoista kasvatus- ja käsityökeskustelua, jonka lopputuloksena tämän tytön kevättodistuksessa oli käsityönnumerona surullinen kuutonen. Muistan, kun ystävänikin tuohtuivat puolestani, mutta asiaahan ei voinut enää muuttaa. Oli kai siinä vähän kolausta itsetunnollenikin: pidä sukkapuikkosi ja ompelukoneesi, perhana!


Onneksi taiteen perusopetus kuvataidekoulussa on antanut minulle mahdollisuuden kokeilla ja saada kannustusta, myös mokata ilman yleistä nolostumista. Mielestäni peruskoulussa taito- ja taideaineissa tärkeintä olisi sytyttää kipinää ja kannustusta, taidot kyllä syntyvät kun intoa on. Sillä välin kun minä toivun villasukka-gatesta, saan ihailla tuoreen kummityttöni äidin neulomaa suloisen pehmeää tyynynpäällistä. Itse tehdyssä on kyllä aivan oma tunnelmansa.

Millasia muistoja teillä on käsityöntunneilta? Onko vielä tallessa jotain upeita hengentuotoksia? :)


lauantai 25. tammikuuta 2014

Hullu sisustusnainen juhlii

Mukavaa lauantaita! 


Tumma syvä violetti on upea väri. Tämä sävy löytyy työkaverilta lainatusta tämän illan juhla-asustani, enkä voinut vastustaa kiusausta nähdessäni kaupassa täsmälleen samansävyisiä tulppaaneja. Kun alatte kuulla huhuja hullusta sisustajanaisesta, jonka koti ja vaatteet ovat aina sävysävyyn, se olen sitten minä :D

Unisan korkokengissä on kultainen vetoketju yksityiskohtana ja niihin sopivaksi valitsin hillityt mustat korvakorut. Olen aika huono käyttämään koruja, arjessa en kanna yleensä kuin kihla- ja vihkisormuksia. Juhliin laitan mielelläni korvikset ja nämä Snö of Swedenin korut ovat minulle mieleiset. Hintakin on sellainen, että ei maailma kaadu, jos (tai minun tapauksessa kun) koru häviää. 



Jos oikein villiksi heittäydun, sipaisen kynsiin dramaattiista tummanliilaa lakkaa. 

Kohta on lähtö kampaukseen ja meikkiin, ihanaa luksusta kun ei tarvitse itse väkertää hikipäässä hiuksiaan ja toivoa, ettei juuri tänään iske bad hair day. Saatan päivittää illan tunnelmia Facebookiin tai Instagramiin, hypätkäähän mukaan! 

Ps. Juuri kun olin julkaisemassa tätä postausta, sain tiedon, että meille on syntynyt pieni kummityttö! Juhlalle on siis todellakin aihetta <3

perjantai 24. tammikuuta 2014

Sävy sävyyn




Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Pääsen huomenna juhlimaan töiden merkeissä ja tämä ilta kuluukin kaikenlaisissa pienissä valmistautumisrituaaleissa. Huomenna näytän teille illan asun ja asusteet, mutta mitäs sanotte siitä, että sisustusbloggaaja mätsää viikonkonlopun kukkakimpun ja juhla-asun sävy sävyyn. Joko pitää hakea apua? :D

torstai 23. tammikuuta 2014

Prinsessa ja räjähdysvaarasta pelastettu valtakunta


Viikonloppuna tein neljävuotiaan valtakuntaan tehoiskun, jossa järein ase oli musta jätesäkki. Kävi läpi kaapit, jotka kätkivät sisäänsä uskomattoman määrän… no, ihan kaikkea. Surutta laitoin  roskikseen pääsiäismunakrääsän, rikkoutuneet lelut ja loppuun täytetyt puuhakirjat. Haikeudella siirsin syrjään  vauva-ajan juttuja ja tavaroita, joihin ei ole vuodessa koskettu kertaakaan. Sain koko jätesäkin täyteen. 


Ovelin harhautusliikkein sain vietyä säkin seuraavaan välisijoituspaikkaan eli kodinhoitohuoneeseen kierrätyssyyniä varten. Tytär ei haluaisi luopua mistään, joten neuvotteluihin ei tällä kertaa ryhdytty. Olin nimittäin täysin kyllästynyt siihen, että lapsi ei löydä kaapeistaan etsimäänsä ja kyselee minulta milloin Baby bornin tuttia ja milloin hukassa olevaa palapelin palaa. Säilytysjärjestelmässä oli valtavasti parantamisen varaa, sillä isoon kaappiin sukeltaessa olin usein varma, että Kolumbuskin löysi Amerikan helpommin. 


No, nyt on näppärästi laitettu omiin koreihinsa nukenvaatteet kokoluokittan, ponit, barbit, legot, kauppaleikkitarpeet, leikkiastiat, palapelit sun muut ihmeellisiset hilavitkuttimet. Joka ikisellä pinnillä on oma paikkansa. Lisäksi sijoitin tämän hetken kuumimmat jutut alahyllyille, joista lapsi ne yltää ottamaan. En edes tiedä, missä vaiheessa kaapin sisältö pääsi niin räjähdyspisteeseen No, parempi   kaapin räjähdys kuin emännän.  Nyt on molemmat riskit eliminoitu ;)


Hei, muistattekos tänä söpöt Isoisän puulelut, joista kirjoittelin tarkemmin syyskuussa? Tyttärellä on tuo blogiyhteistyönä saatu nukkekoti, jossa asustelee tällä hetkellä muumiperhe. Lisäksi meillä on suloinen nukenkehto, joka on päivittäisessä leikissä mukana. Sain viestiä, että Isoisän puulelut haluaa uusia syksyn tarjouksen ja antaa kaikista tuotteistaan blogini lukijoille 15 % alennuksen. Valikoimaan kuuluu monia klassikkoleluja sekä tytöille että pojille, valikoimaa voi kurkkia osoitteessa  www.isoisanpuulelut.fi.  Koska yritys keskittyy pääasiassa tukkukauppaan, saat hintatiedot saat sähkopostitse osoitteesta isoisanpuulelut @ co.inet.fi (poista välilyönnit osoitteesta). Kerro samalla, että olet Modernisti Kodikkaan lukija.


Tyttösen huoneessa on yksi ongelma, se sama joka oli kaappien sisäpuolellakin. Tavaraa on liikaa. Yhdentoista neliön huoneessa on sänky, Fatboyn säkkituoli, Ikean pikkuinen pöytä tuoleineen, nukkekoti, lelulaatikko ja kirjahylly. Pidän tärkeänä, että lapsen huoneessa jää vapaata touhuamistilaa ja siksi huonekalut on sijoiteltu seinän viereen. Jossain vaiheessa säilytysjärjestelmiä voisi uusia, mutta uskon sen tapahtuvan vasta siinä vaiheessa, kun lapsi tarvitsee oman koulupöydän. 


Jossain vaiheessa kyytiä saanee myös pinkki seinä, mutta tällä hetkellä nautitaan vielä tästä väriloistosta ja prinsessatunnelmasta. Päiväkodissa oli kysytty lasten haaveammatteja ja tyttären vastaus oli "lääkäri ja prinsessa". Neiti kysyi kotona minulta, onko mahdollista olla molempia yhtä aikaa. Tottakai, vastasin epäröimättä. Kaikki on mahdollista!


Muistan lapsuudestani pikkusiskon ravisuttavan kokemuksen. Hän katseli kadulla käveleviä ihmisiä ja ymmärsi yhtä äkkiä, että muille ihmisille hän on yhtä vieras kun ohikulkijat hänelle. Että jokaisella on oma elämänsä iloineen ja suruineen ja hän on vain yksi tässä suuressa joukossa. Maailma ei pyörikään vain hänen ympärillään, vaan joka ikinen ihminen on itselleen "minä".  Ehkä tärkeintä olisikin mahdollistaa lapselle hyvä itsetunto, jonka avulla hän ymmärtää olevansa ainutlaatuinen ja arvokas. Samalla hän ymmärtää, että on vain yksi osa tätä monimutkaista kokonaisuutta, jota elämäksikin kutsutaan.



Miten tämä liittyy sisustamiseen? Tuskin juuri mitenkään. Niin lapsen huoneessa kuin elämässä saa olla väriä, iloa ja hauskuutta. Sitä ehtii olla minimalistisempi sekä sisustuksessa että tunnepuolessa sitten myöhemminkin, jos siltä tuntuu ;) Nyt on hyvä olla oman elämänsä prinsessa. 


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Paljon melua jakkarasta

Onneksi olen sisustusbloggaaja ja saan hössöttää yhdestä jakkarasta mielin määrin :D


Mieheni katseli viikon verran uutta Artek Aalto 60:tä , kunnes totesi lakonisesti: "Kyllä on kummallisen näköinen jakkara. Ihan kun joku olisi unohtanut laittaa siihen yhden jalan". 


Neiti neljävee kiipesi epähuomiossa tälle kolmijalalle, vaikka olin varoittanut häntä siitä. Palaute oli välitön: "Äiti, miks meille ostetaan tällaisia tyhmiä penkkejä, jotka eivät edes pysy pystyssä!?"


Niin onneksi minulla on teidät,  sisustuskaverini jotka tajuatte näitä sisustuskotkotuksiani vähän kotiväkeäni paremmin ;) Koska minä olen aidosti, oikeasti ja tosissani sitä mieltä, että tämä kolmijalkainen klassikkojakkara on hyvä ostos. Keittiössä en tosin sitä halua säilyttää, sillä siellä toimii paremmin nelijalkainen E60-jakkara, jonka päälle on lapsen turvallista nousta. 


Sopiva paikka löytyy olohuoneesta, jossa jakkara toimittaa apupöydän tai vierasistuimen virkaa. Yksi kodin lempipaikoista löytyy sohvannurkasta lukuvalon alta. Siinä on hyvä pötkötellä kirjan tai lehden kanssa. Hayn Tray-pöytä jää varsinkin makuuasennosta niin kauan, että teekupposta saa kurotella vähän hankalasti. Niinpä jakkara on siinä tarpeellinen. Välttämätön suorastaan. No on, on! 


Eamesin keinutuolin jalakset eivät ole ihan samaa puunsävyä, mutta onneksi nämä kaunottaret  eivät  kuitenkaan riitele keskenään.  Olohuone tuntuu nyt olevan mukavassa balanssissa.

No kai te edes uskotte, että jakkara oli tosi tärkeä tarvehankinta? :D

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kauneinta kotimaista designia

Jos minun pitäisi valita vain kotimainen yksi suunnittelija, jonka huonekaluilla oman kotini sisustaisin, valintani olisi Kirsi Valanti. Hänen laatua huokuvat, linjakkaat, skandinaaviset ja kutsuvat huonekalunsa osuvat estetiikkahermooni täydellisesti. Valikoima on täynnä esineitä, jotka on tehty käyttöön ja kestämään aikaa. Näihin ei ajanhammas uppoa, täydellistä klassikkoaineista!








Parasta Valanti-huonekaluissa on niiden modernin yksinkertainen muotokieli ja muunneltavuus, joiden ansioista ne taipuvat monenlaisiin sisustuksiin. Mitä kalliimmasta huonekaluhankinnasta on kysymys, sen ajattomampaan muotokieleen pyrin sijoittamaan. Näissä on jotain samaa kuin Muuramen klassikoissa, joita on tuotettu samalla klassisella kaavalla jo 1950-luvulta lähtien. Valannilla on historiaa vasta vuosikymmenen verran, mutta aikaa ja mahdollisuuksia kasvaa ja kiinnittyä kiintotähdeksi suomalaiselle muotoilutaivaalle. 

Mitä pidät Valantin huonekaluista? Entä kuinka vastaat kiperään kysymykseen: Jos sinun pitäisi valita vain yksi kotimainen suunnittelija, jonka tuotteilla sisustat oman kotisi, kuka hän olisi? 

Tuotekuvat Valanti.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...